Koska suuret pyöränaukot näyttivät aika orvoilta ilman kunnon levikkeitä, piti seuraavaksi laittaa aliexpressin kumilevikkeet. Painaa muuten aivan törkeästi, suorituskyky ei näillä nouse, mutta onneksi auton ulkonäkö koheni ainakin omissa silmissäni reilusti. Samalla tuli ostettua myös pienemmät 106mm renkaat, kun nuo isot möhkäleet olivat alkaneet myös sattumaan silmään.
Sitten sisustushommiin. Ohjaamokaukalo on aliexpressin lexan-kuuppa, taitaa olla TRX-4 Broncoon tarkoitettu. Sopihan se Elementtiinkin, kun laittoi vaihdelootan pilkistämään keskeltä penkkiä. Ohjaamon maalaus on tehty sekamenetelmällä yhdistäen spray-lexanmaaleja sekä maitokaupasta hankittuja pienoismallimaaleja.
Kuskikseen Trailwalker sai Tamiyan polviukkelin.
Hyvin sopii penkille. Meinasin alkaa askartelemaan kunnon turvavöitäkin, mutta lopulta menin siitä mistä aita on matalin, ja vyötin ukon penkkiin rautalangalla.
Nämä ikkunat on sen verran naarmuisiksi menneet ajojen tuoksinassa, että eipä tuolta paljoa yksityiskohdat näy. Pääasia, että kabiini ei ole tyhjä.
Seuraava askel oli lavakatteen lisääminen. En ole mikään suurin pickuppien ystävä, joten onneksi tuon lavan peittämiseen myytiin ihan Trailwalkeriin tarkoitettua kuomua, jonka avulla korista tuli enemmän "oikean maastoauton" näköinen 🙂. Myös takaluukkuun pultattu vararengas lisää omissa silmissäni auton maastoautopisteitä huomattavasti. Lunta alkoi vaan olemaan sen verran paljon, että oli parempi laittaa nuo 120mm möhkörenkaat takaisin, jotta auto kulkee lumessa.
Suomen talvi alkoi ruostuttamaan helmoja heti ensimmäisenä talvenaan. Hienompaakin ruostetta on nähty, tämä on sudittu vain pikaisesti Revellin rust-sävyisellä pienoismallimaalilla. Näin vasemmalla kädellä tehdyksi hommaksi olen lopputulokseen kuitenkin ihan tyytyväinen.
Seuraava homma oli lexanin kiillon vähentäminen. Karhunkielellä hinkaten pahin kiilto jo lähti, alla oleva kuva näyttää tilanteen karhunkielikäsittelyn jälkeen.
Enemmän matta lopputulos oli kuitenkin mielessä, joten otin muistaakseni 240-karkeuksista hiomapaperia käteen, ja hinkkasin kiillot pois. Karhunkielellä jälkikäsitellen sai myös pahimmat hiontanaarmut piiloon. Tästä lopputuloksesta ei valitettavasti ole tähän hätään kuvaa.
