Ja moni kun tietääkin, että olen eräänlainen rc-mobilisti ja 80-luvun rc-vehkeisiin enemmän tai vähemmän jämähtänyt, niin uudeksi projektiksi valikoitui HG-P407, eli käytännössä 100% kiinankopio Tamiyan 2012 re-release Bruiserista. Ensin suhtauduin erittäin skeptisesti moiseen kiinanihmeeseen kun sen ekaa kertaa näin, mutta tarkemmin kun perehdyin, niin alkoikin vaikuttamaan ihan asialliselta autolta. Melkein kuin aito Tamiya, mutta vain kolmannes hinnasta. Ehtaa Tamiyaa kun en kehtaisi nostalgiahuumassa jatkojalostaa, niin tämmöistä kiinanvehjettä uskallan minäkin surutta alkaa modailemaan!
Ja jos joku ei tiedä mikä on Bruiser, niin suosittelen kotitehtäväksi asian selvittämistä heti nyt! Bruiser on lyhyesti kaikkien scalemaastureiden esi-isä tai -äiti, eli kiittäkää Tamiyaa nykyisistä scaleautoistanne. Tämä kyseinen auto ei kuitenkaan ole kopio alkuperäisestä Bruiserista, vaan uudemmasta uudelleenjulkaisusta, kuten ylempänä jo kerroinkin. Alkuperäiseen Bruiseriin verrattuna ei ole juuri muuta yhteistä kuin ulkonäkö, kun sen verran paljon Tamiya paranteli re-release mallia.
Ostin auton jo pari kuukautta sitten, mutta se tulikin sitten merirahtina pienten kommellusten jälkeen, joten otti hiukan enemmän aikaa kuin lentokoneella, mutta loppu hyin kaikki hyvin, ja tämmöinen laatikko saapui. Eli ihan RTR-malli kyseessä.
Functioneita piisaa, kun pääsee forwarttiin ja bäkwarttiin yms!
Bruiserin hienoimpia piirteitä on kolme pykäläinen vaihdelaatikko, jossa on siis kaksi nopeampaa TAKAvetoa, hitaan nelivedon lisäksi.
Kääntöpuoli. Tämähän on melkein kokonaan metallinen keksintö.
Huomion arvoista on alkuperäisestä Bruiserista tuttu spesiaalimpi vanteen kiinnitys. Outoa kuitenkin, ettei Tamiya siirtynyt uuden mallin myötä hexikiinnitykseen, vaikka akselit ovat kokonaan uudelleen suunnitellut. RC3WD:ltä saa kyllä heximuutossarjaa, mutta alkuun mennään tällä vakiolla systeemillä.
Kiinalaista mainospuhetta. Eli näissä akseleissa on manuaalisesti yhdellä ruuvilla mahdollista lukita diffit, joten on helppoa valita mieleisensä vetotapa, vaikkei nyt ihan traxxastyyliin pääsekään mankasta naputtelemaan lukkoja.
Ja tuttua vinosilmäenkkuvitsailua. Ei noista selostuksista saa mitään tolkkua.
Niin joo, ja otinhan mä sen jo laatikostakin pois, ja pitihän sitä heti käydä vakiokuosissa hiukan kokeilemassa, ja lavastamassa muutama maastoajokuva.
Valitsin mustalla korilla varustetun, valkoisen sijaan, kun ajattelin pitää tämän myös mustana, joten ei ainakaan maalit nyrhiinny kurjan näköseksi ja ala valkoinen muovi paistamaan alta...
Eihän tuo avoimilla diffeillä, olemattomilla joustoilla ja tuommoisilla jääkiekosta sorvatuilla kumeilla mihinkään etene.
Tässähän on myös sisusta jo valmiiksi, ja jopa tuulilasinpyyhkijät tuli erillisessä pussissa mukana. Ehta ja alkuperäinen Tamiyan tähän autoon tekemä kuskihahmokin odottelee tuolla innokkaasti ratin taakse pääsyä...
Eli erittäin uljas ja nostalginen vekotin kyseessä, koomisine muovipuskureineen kaikkineen!
Sen verran olen jo aloittanut modailua, että raapaisin puskurit ja helmaputket helvettiin. Tuo hytin jatkekin seuraa perässä kunhan kerkeän sen irroittaa. Hyttiin vaan joutuu sen jälkeen askartelemaan takaseinän. Seuraavat kuvat ovat kontrollikuvat kivirekimäisen jäykän lehtijousialustan joustoista, eli tästä lähdetään parantelemaan ja otetaan välillä kuvia jouston lisääntymisestä. Tällä hetkellä joustovaraa on vaatimattomasti noin 30mm.
Jakolaatikko on melkoinen kantotutka, joten katsotaan mitä sen kanssa tehdään...
Mutta tästä lähdetään vauhdilla eteenpäin, koska olis tarkoitus saada tämä askarreltua jonkunlaiseen maastossa etenevään kuosiin Näkkimäen kisoihin mennessä! Työn alla on jo kunnollisen rengastuksen sovittaminen alle...
