RC-offi.net

Elämä joskus vähän vaatii keskittymään muuhun kuin harrastamiseen ja nyt kun taas aikaa alkaa lietä muuhunkin kuin siihen varsinaisen elämän viettämiseen on aika vähän tonkia mitä kaikkea laatikoista löytyykään ja mihin vaiheeseen hyvät hommat oikein jäi.

Tälläinen sattui jäämään penkomisreissulta käteen ja mikäli oikein muistelen niin tämähän ei ole lainkaan minun omani vaan erään nimettömäksi jäävän harrastajakaverin ja mikäli oikein muistelen niin hän pyysi minua hieman säistämään tätä realistisemmaksi. Tottakai tälläiseen kunniatehtävään suostutaan mutta onneksi ei ollut siinä sitten puhetta mistään aikataulusta. Kiitos tosiaan lainasta Jeepster, koitan palauttaa tämän nyt mahdollisimman pian!



Kyseessä siis laatupeli, ehta kiinalainen rc-lelu WL-TOYS GAZ-66 (WPL-24) mittakaavassa 1:16. Löytyy myynnistä mm. internetistä ja monenlaisina eri versioina. Vaikka tämä nyt jollain mittarilla onkin ihan aito radio-ohjattava auto, ei laitteen laatu muovisine lehtijousineen ja löysine renkaineen mitenkään ihmeemmin vakuuta. Muoviosien laatu on kautta linjan peruskiinaa eli liian kovaa ja haurasta heikkoa muovia. Kori sensijaan on erittäin yksityiskohtainen ja nätti! Parhaiten tälläiseen kannattaakin suhtautua ihan vaan pienoismallina jota pystyy hieman silloin tällöin varovasti ajeluttamaan.

Mietin hetken että milläs tavalla tälläistä raakaa syvän vihreää muovipintaa kannattaisi lähteä säistämään mutta tulin siihen tulokseen että kyllä siihen joku pohjamaali ainakin täytyy pistää.. Lopulta päädyin sitten purkamaan koko auton osiin jotta maalaaminen olisi mielekkäämpää! Purkaminen oli hytin osalta hieman kikkailua, selvästikin on tarkoitettu vain kerran kasattavaksi tämä auto.




Mitään suurempaa inspiraation lähdettä ei tähän tietenkään ole mutta eikös tuommoinen armeijanvihreä ole vähän tylsä kuitenkin.. Noin niinkuin värimaailmana jos miettii..;)

Leikkaat noi muoviset aidat pois lavalta ja väsäät ihka oikeasta puustra ne sinne viel!

Orkekum kirjoitti: Ti 18.08.2020 18:00 Leikkaat noi muoviset aidat pois lavalta ja väsäät ihka oikeasta puustra ne sinne viel!

Ihan hauska idea mutta näin pieneen mittakaavaan en lähtisi puurimoja laittelemaan. Kiitos ehdotuksesta! :)

Maalit tuli suihkittua pintaan ja lähdin nyt sitten tälläisellä kombolla liikenteeseen!



Pienoismallihommiin en juuri muuta enää käytä kuin Tamiyan pikkupurkkeja. Nämä tuli saalistettua kyytiin EuroRC:ltä mutta muualtakin saa, mm. Hobbypointista. Maalauskokemus näillä on aivan eri luokkaa kuin jollain Mastoneilla (joita toki tähänkin käytin, ei se niin kamalaa ole kuitenkaan) ja pinnasta tulee vähän kokemattomammankin käsissä aivan käsittämättömän tasainen ja hieno. Toki spraymaalauksen perusteet pätevät, mutta vielä kertaakaan en ole Tamiyalla epäonnistunut. Maali on toki ohuehkoa joten kärsimätön saa kyllä valumia aikaan mutta yksittäinen kerros kuivahtaa kyllä erittäin nopeasti. Kirkkaat sävyt kuten tässä oranssi vaativat monta kerrosta ennenkuin pohjat alkavat oikeasti peittyä. Kunnon pohjamaali on tietysti kaiken maalaamisen alfa ja omega. Tamiyan oma primeri tuntuu sekin olevan laatukamaa mutta toinen hyväksi havaittu pienosmallirakentamiseen sopiva pohjamaali jota olen käyttänyt ja voin avoimesti suositella on Army Painterin Desert Yellow, löytyy esim. Puolenkuun Peleistä

Seuraavaksi yksityiskohtien kimppuun, yksi väri kerrallaan!

Raati ei siis ainakaan heti ensikättelyssä tyrmännyt tälläistä värimaailmaa joten jatketaan tuherteluja!



Mustalla päälle vaan kaikki mikä mustaksi kuuluu. Tosimallarihan olisi teipannut nämä piiloon ennenkuin maalaa pinnan mutta onneksi olen vain keskivertotasoinen harrastelija niin ei tarvinnut. Citadelin eli Games Workshopin pikkupurkkeja on tullut ennenkin ylistettyä, jälleen kerran aivan loistava vesiohenteinen äärimmäisen nopeasti kuivuva maali tilanteeseen kuin tilanteeseen. Yleensähän näillä maalaillaan örkkimörkkejä elikkäs Warhammereita ja oma luottokauppani näihin on Poromagia Pasilassa. Citadelin maalit ovat aika paksuja verrattuna esim. Vallejon vähintään yhtä nopeasti kuivuviin litkuihin ja värikartasta löytyy vähän joka lähtöön jos vaan tuotteen nimestä pääsee selvyyteen. Vaikka maali onkin maalattaessa paksua on syytä vetää useampi kerros ja jälleen kerran pikkuhiljaa ja hissukseen.. Ohisutaisut voi pyyhkäistä pois esim. sormella tai kynnellä ja miksei jotain vedessä kostutettua vanupuikkoakin voisi käyttää kunhan vain saa vesihelmet pois pinnalta ettei tule sotkua.



Grillin ritilä. Peltihän oikeissa autoissa on aika ohutta ja tällä tavalla kun "pimentää" turhat paksut kohdat piiloon saa kummasti näyttävyyttä yksityiskohtiin. Maalauksen suoritin maskin takapuolelta, tällöin riski siitä että pensseli osuu väärään paikkaan on merkittävästi pienempi.

Kuvissa on tarkoituksella esimerkinomaista keskeneräisyyttä, täysin valmiita juttuja on tylsä tuijotella :)

Tykkään tuosta venäjän oranssista. Kivaa vaihtelua vihreään. Tästä tulee hieno, se tiedetään jo Heikki tuntien!

Pisepise kirjoitti: Pe 21.08.2020 17:36 Tykkään tuosta venäjän oranssista. Kivaa vaihtelua vihreään. Tästä tulee hieno, se tiedetään jo Heikki tuntien!

Kiitti Pise! Koitan tällä kertaa saada projektin ihan oikeasti valmiiksi ja takaisin omistajalleen! :D


Päivät kuin unta vaan..



Citadelin maaleilla jatketaan kun ne nyt tuossa ovat sopivasti tyrkyllä. Maalasin metallinväriset osat sävyllä joka taitaa olla lähempänä lyijyn sävyä mutta metallin värinen kuitenkin tuosta korista eli tuulettimen, ovenkahvat ja jotain muita pikkuosia. Lisäilin myös mustaa toisen kerroksen ikkunoiden tiivisteisiin sekä muutamaan muuhunkin paikkaan kuten vilkkujen juureen ja ajovalojen ympärille. Ajovalojen kehykset näyttävät olevan aivan turhan pulleat tässä mallissa verrattuna kuven perusteella vakoilemiini esikuviin. Pitää katsoa jos tuolle jaksaa jotain tehdä, vähän turhan turpiinsa saaneen näköinen noin paksuilla silmäpusseilla. Vilkut maalasin yli valkoisella aikomuksenani sävyttää ne takaisin oranssiin mutta niin että erottuvat muuten oranssista korista.



Ritilän eikun siis jäädyttimen säleikön kanssa meinasi tulla pieni fiba eli moka. Laitimmaiset kaksi aukkoa ovatkin umpinaiset ja korinväriset. joten jouduin maalinpoistohommiin. Käytin kostutettua vanupuikkoa ja hankailin varovasti sen minkä lähti ja maalasin oranssilla päälle. Tuuletinkin erottuu nyt ja ehkäpä tuo hieman syvyyttä maskiin mukanaan.

Ei oikein ollut suurempaa visiota siitä miten tuota lavaa lähtisi virkistämään joten koitin perinteistä maalarinvalkoista puuosiin.



Periaattessahan tuommoinen olisi ihan uskottavakin suunta ollut mutta jostain syystä ei vaan omaan silmään sitten kuitenkaan natsannut. Ehkä kokonaisuus alkoi olemaan liian puleerattu ja hieno, vähän liikaa sellaista Veteraanikuorma-auto seuran henkeä eli yli-entisöityä pussihousu meininkiä. Ei vaan toiminut kokonaisuutena.

Muovi on onneksi tehty muovattavaksi joten sipaisin SBG-foorumin erikoistarkalla muovinleikkaustyökalulla kaiteet sinne kuuluisaan kuikkaan.



Nätisti irtosivat ja ovat toki tallessa edelleen. Jonkun tappisysteemin voisi rakentaa niin voi sitten ajoneuvon omistaja laittaa laidatkin takaisin tarvittaessa.



Kokonaisuudesta tuli heti jotenkin tasapainoisempi ja on merkittävästi lähempänä siviilikäyttöön hankittua maastokuorma-autoa.

Myös sisustaa aloin sutimaan ja lisäsin äärimmäisen tärkeät mittarikehykset kojelautaan.



Ehkäpä tässä vielä päästään joku kerta siihen itse asiaan eli säistämisharjoitukseen :)

Heti parempi ilman lisälaitoja. Jatkat samaan malliin, niin sinun 1000. viesti koskee jo säistämistä :)

Meteoriitti kirjoitti: Pe 16.10.2020 09:28 Heti parempi ilman lisälaitoja. Jatkat samaan malliin, niin sinun 1000. viesti koskee jo säistämistä :)

Hitto tässähän tulee kiire! Juu tasapaino parani heti ja kerrasta!


Niin, sana säistäminenhän tulee sanasta sää. Sää tarkoittaa usein sitä että kohta sataa ja sadetta varten pitää olla pyyhkimet ja tuulilasia varten pyyhkimet. Skrätsäilin nopeasti jotain etäisesti sellaisia muistuttavaa parista styreeniliukasta.



Perunakäyttöinen pora, suurmestari ja guru Archimedeksen itsensä valmistama kuulemma! Tälläinen paineltava kaira on kyllä hyvä näihin tarkkutta vaatiiviin paikkoihin.



Ei nyt ehkä ihan juuri sellaiset kuin alkuperäisessä mutta orastavasti sinnepäin kuitenkin! Normaali geeliliima annosteltiin maltilla rautalangan ja muovin pintojen väliin.



Näitä hyödyksi käyttäen piirtelin tuohon maalarinteippiin suunnilleen sen alueen jossa pyyhkimet huitovat ja leikkasin kaiken ylimääräisen irti. Tietenkään tästä ei tullut kuvaa otettua. Suihkin miinus yhdentoista asteen pakkasessa ikkunapintoihin kaksi ohutta kerrosta Tamiyan PS-55 mattalakkaa ja naarmuttelin ym. Ihan ok.



Mutta voi yllätystä! WPL:n lelun alta löytyi lisää yksityiskohtia piilottelemasta! On se vaan jännä mitä pieni sutaisu maalia saakaan aikaan noille detaileille..



Sellasta tällä kertaa!

Hienoa työtä, niin kuin aina. Tuo akselien maalaus on myös mulla ollut käytössä, antaa sitä henkeä autolle.