Blazerilla lähdin vetämään letkaa, mutta eihän full size jenkit mihinkään etene, etenkään liukkaalla talvikelillä swampperit alla, joten melkein ekaan pahempaan esteeseenhän sitä jäätiin kyntämään ja lopulta piti ottaa reitin kierto.
Onska tuli samasta noususta heittämällä ylös ja kikkaili pitkin kiviä ympäriinsä, sillä aikaa kun Blazer etsi jotain helpompaa reittiä ylös. Arttu taas ajoi saman kohdan täysin eleettömästi ylös Jeepillä...
Arttu odottelee kärsimättömänä ajovuoroa risukon takana...
...kun kaksi muuta autoa hiipii edellä menemään.
Jenkkiröhjö on vihdoin ja viimein saatu suditeltua kiven päälle, kun pojat jo tulee uusintakierrokselle vähän vaikeampaa ajolinjaa.
MacGyv...eikun Arttu syöttää rohkeasti monsterijeepillä kiviesteelle.
Blazerillakin pääsii tällä kelillä jopa alaspäin tuosta, mutta ylöspäin ei sitten onnistunutkaan enään, mutta toiset autot siitä(kin) tietty nousivat, pienen yrittämisen jälkeen. Ajovuorossa Onska.
Hiihtokelit, niin väkisinkin joutuu pikku sudittamisella hakemaan linjaa.
Letka etenee seuraavalle kivikko-osuudelle.
Onska hinkkaa kiven nokkaa ylöspäin, jos sieltä vaikka se linja taas löytyis. Blazer meni tästä kohdasta - ihme kyllä - ihan sutimatta ylös.
Mutta kyllä se Berttakin sieltä nousee hetken päästä.
Rymymonsterilla voikin ajella vähän haastavampia nousuja, sillä aikaa kun muut pompottelee helpompia paikkoja.
Amerikan jenkilläkin on onnistuttu rehvakkaasti selättämään haastava kivieste.
Arttu tyrkkää juurakkoa ylöspäin.
Ja isäukko perässä. Blazerilla tais jäädä kokeilematta kokonaan, kun näpit jäässä räpläsin kameraa...
Onskalla koitti kaluston vaihto, kun toijotasta katos etuveto.
Jonka jälkeen lähdettiinkin vähän lammenrantaa kiertelemään, kun siellä oli hiukan enemmän lumihaastetta. Vaikka Blazerilla nyt oli jo ihan riittävästi haastetta metsäosuudellakin...
Kaislikko vaan suhisee kun Jeeppi möyrii eteenpäin!
Blazer kun jälleen niin nihkeästi kulki hangessa, niin pystyipä ainakin rehvastellen pyörittelemään jäällä paskarinkiä, voimamoottorin vauhdittamana.
Onskalla nyt ei ollut kovinkaan suuria vaikeuksia ajella rantakivikkoa ylös.
Oho, meinaa se Blazerikin nousta kivelle!
Sitten alkoikin jo pikkuhiljaa hämärtää ja Blazeristakin hävis takaveto, joten lähdettiin ajelemaan pois päin. Onska vielä viimeisiä kiviylityksiä matkalla suorittaa.
Sieltähän se jälleen nousi, viimeisenkin kiven yli!
Alkoi olemaan jo ukot sen verran jäässä, että alkoi olemaan ihan pakkokin lopetella, vaikka akkuja ja ehkä hiukan ajohalujakin olis ollut jäljellä. Eikä ehditty taaskaan läheskään kaikkia paikkoja ajelemaan ja keväällä kaivellaan lisää esteitä, ettei käy nykyiset kivet ja koloset liian tutuiksi...
).
