Muutama kilpailun johtajan nosto Mäntsälän kilpailusta:
Oli kyllä yllätys kuinka hyvin TRX6:n eteni radalla vaikka osa mutkista ja porteista oli tosi tiukkoja.
Auto selvisi pitkästä akselivälistä ja ylimääräisestä akselista huolimatta reitistä kunnialla läpi ajaen kaikki kolme kierrosta ja sijoittuen lopulta Safariluokan kolmen kärkeen.
Kilpailun pääpalkinto eli Realistisimman auton palkinnon sai Jaakko ”tuubi” Ruutiainen hienolla scale lantikallaan.
Valintani oli lopulta kovin helppo. Autosta löytyy vain niin paljon realismia, että en oikein voinut olla ohittamatta autoa.
Itselle merkittäviä juttuja oli muun muassa kovakori, sisusta kuljettajalla ja sopiva määrä realistisia scale-esineitä. Auton realismi ei jäänyt pelkästään vain koriin. Autossa oli myös alla realistisen kokoiset renkaat. Pyörän kastista löytyivät myös sisälokasuojat, jotta valo ei paista läpi pyörän aukoista. Realismi ei jäänyt pelkästään ulkoisiin seikkoihin, sillä autossa on erillinen jakovaihteisto moottorin perässä.
Hienon ulkonäön lisäksi auto ja kuljettaja pärjäsivät myös oikein mukavasta itse kilpailussa sijoittuen C1 luokan neljänneksi häviten kolmannen sijan vain muutamalla pisteellä.
Tämä onkin hyvä osoitus siitä, että realistisella ja kovakorisella autolla voi pärjätä kilpailuissa ilman scalepiste hyvityksiäkin…lopulta se on kuitenkin kuljettaja joka ajaa sitä autoa… 😉
Kiitos vielä kerran osallistujille. Oli todella hienoa, että kilpailu saatiin vedettyä läpi kunnialla vaihtelevista sääoloista huolimatta. Olen todella tyytyväinen, että niin moni saapui paikalle epävarmoista ennusteista huolimatta. Viime vuoteen nähden osallistuja määrä melkein tuplaantui. Olin itse yhdessä vaiheessa jo melkein varma siitä, että kukaan ei tule paikalle. Hienoa, että ette olleet sokerista. 👍 Olimme kuitenkin käyttäneet noin viikon verran aikaa kilpailun tekemiseen.
Jokainen täydet kierrokset ajanut voi olla todella tyytyväinen itseensä. Itse en välttämättä olis jaksanut painaa sateen läpi.
Oli myös hienoa, että onnistuin tekemään kaikille sopivan haastavan reitin. C1 ja C2 renkaan ero ei välttämättä ole iso, mutta tietyissä paikoissa se vaan pysäyttää menon yllättävänkin nopeasti. Olen myös melko tyytyväinen siihen miten sain yhdisteltyä eri maastotyyppejä samalle reitille.
Mitä sitten tekisin toisin seuraavalla kerralla.
No porttimerkit ainakin. Olimme jo kasvattaneet porttimerkkejä viime vuoteen nähden, mutta se ei silti vaikuttanut riittävän.
Ensi kerralla koitan tehdä lähdöstä vähän helpommin ajettavan. Nyt siitä tuli liian hidas.
Lähdön porrastusta mietin myös uusiksi ensi vuodeksi. Haluan saada enemmän väliä iso- ja pienirenkaisten väliin. C2:n yleensä vaan etenee nopeammin kuin C1:n safarilla.
