Re: SMC Hochgebirgs Comp
Lähetetty: Ti 31.07.2012 16:39
Onko lähellä joku heliski firma joka vois toimittaa teidät tonne ylemmäs?
Muistakaa !!
-lisähappisäiliöt kun noin korkealla, paikallisethan ovat jo tottuneet hapettomuuteen.
-aurinkorasvat ja kunnolla suopjaavat hatut ja lasit kun olette nyt noin lähellä aurinkoa.
Jos olis polttomoottori autot niin paljon pienempää suutinta että ei mee paksulle noin ohussa ilmassa.
Miten akut ja yleinen pito kun maan vetovoima on heikompi tuolla ylhäällä?
Muita asioita joita kannattaa huomioida tuolla:
[font=calibri]Kisapaikan saavuttaminen ei ole mahdottomuus, sillä varsinaista teknistä kiipeilyosaamista köysineen ja hakkuineen pääosin lumeton ja loivahko nousu ei edellytä. Hyvä kävelykunto matkaan lähtijällä on silti oltava, ja mukaan on syytä varata matkanjärjestäjän suosittelemat varusteet sekä perehtyä vaativan retken kulkuun yksityiskohtaisesti etukäteen. Reitistä riippuen kilpailijat käyttävät viikonlopun jalkojensa päällä kivikkoisessa maastossa.[/font]
[font=calibri]– Ennen matkaa satsaa ehdottomasti vaatteisiin! Luonnossa liikuttaessa sopiva vaatetus on tärkein mukavuustekijä.[/font]
[font=calibri]Ensisijaisen tärkeää on valita oikeanlaiset kengät. Mukaan otettavien vaelluskenkien tulee tukea nilkkoja kivisissä olosuhteissa ja hylkiä vettä ja mutaa. Kannattaa muistaa myös ajaa uudet kengät hyvin sisään ennen kisan alkua, jotta mahdollinen epämukavuus paljastuu ennen tosikoitosta.[/font]
[font=calibri]Lisäksi lämpimät vaatteet keinokuituisine tai villaisine alus- ja välikerrastoineen ja vettä hylkivine kuorikerroksineen tulevat tarpeeseen. Päivisin saattaa aurinko porottaa kuumastikin, mutta huiputusyönä liikutaan noin kymmenessä pakkasasteessa ja alinta rataa lukuun ottamatta iltojen lämpötilat leireillä ovat nollan tuntumassa. Kerrospukeutuminen onkin vaelluksella avainasemassa.[/font]
[font=calibri]– Kävellessä ei kylmä ehkä tunnu, mutta illan tullen kisapaikalla korkeus ja rasitus kylmäävät kehoa. Varustaudu siis illanviettoon tumpuin, hatuin ja toppatakein. Lisäksi hyvä, ilmatäytteinen makuualusta on ehdoton![/font]
[font=calibri]Ylimääräiset vaatteet ja pakkasenkestävän makuupussin sisältävä, 10-15 kiloa painava backpack tai duffelikassi jätetään ratavarikolle. Itse kilpailijan kannettavaksi jää radio ja varaakut ja työkalut. Niitä varten kannattaa hommata vyötärötuettu päiväreppu. Reppuun tulee mahtua vähintään 2-3 litraa vettä joko pullossa tai kätevässä letkullisessa säiliössä (yöllä pakkasenkestävä pullo tai säiliö), ylimääräistä vaatetta, naposteltavaa ja kamera.[/font]
[font=calibri]Ruokaa retkeilijän ei itse tarvitse hankkia matkalle, sillä parkkipaikan lähellä on ravintola. Kilpailijoiden omat vesipullot ja -säiliöt täytetään aamuisin jäähtyneellä keitetyllä vedellä, jonka voi kerätä lähesestä lähteestä tai kaupan pullovedestä. Halutessaan veteensä voi vielä sujauttaa itse ennen matkaa hankitun puhdistustabletin, jos hygienia mietityttää.
Korkeudessa kannattaa suojautua auringolta korkeakertoimisella, vuoristo-oloihin tarkoitetulla aurinkovoiteella, aurinkolaseilla ja suojaavalla päähineellä. Käsien suojaamistakaan ei kannata unohtaa, puhumatta niskasta ja korvista.
– Ja vaikket normaalisti olisi tottunut käyttämään vaellussauvoja, niin nyt niistä on iloa. Varsinkin kilpailupäivänä säädettävät sauvat tuovat tasapainoa hitaaseen etenemiseen, ja ne siirtävät koko kilpailun ajan rasitusta pois polvilta.
Unohtumattoman kilpailun tekee varmasti mieli tallentaa myös jälkikäteen katseltavaksi, joten viisas varaa mukaan kameran vara-akkuja ja suojaa kameran kosteudelta ja hiekalta. Kaikki muukin mukaan otettava omaisuus suojataan kosteudelta joko vedenpitävillä repuilla tai mieluiten vielä erillisillä suojuksilla. Jos suojusta ei halua erikseen ostaa, voi kantamuksensa vuorata sisältä esimerkiksi jätesäkeillä, jolloin repun sisältö pysyy kuivana myös sadesäällä vaellettaessa.
Vatsan rauhoittumista voi edesauttaa ennen matkan alkua ja sen aikana maitohappobakteereilla ja mukaan matkalle pakataan vielä ripulilääkitys kaiken varalle. Unohtaa ei pidä myöskään oloihin soveltuvaa hyönteiskarkotetta ja ötököiden puremien varalle allergiaoireita rauhoittavia antihistamiineja ja antiseptistä voidetta. Käsiä desinfioiva aine ja kosteuspyyhkeet tulevat vuoriston pesuttomissa oloissa tarpeeseen. Vuoristo-olojen päänsärkyjä ja mahdollisia flunssan oireita helpottavat ibuprofeenia tai parasetamolia sisältävät särkylääkkeet. Ensiapuvälineet, laastarit ja sidetarpeet on luonnollisesti järkevää pakata matkalle.
Vuoristotauti saattaa jännittää ensi kertaa vuoristoon suuntaavaa. Taudin oireiden ilmeneminen on yksilökohtaista eivätkä sen saamiseen vaikuta sukupuoli, ikä tai edes kunto. Ehkäisyssä paras apu on hidas eteneminen, ja sopivan tahdin sanelemisessa auttaa vaellusryhmän osaava ja kokenut opas. Lisäksi vaeltajan tulee huolehtia riittävästä veden juonnista, syömisestä, unensaannista ja turhan rasituksen välttämisestä matkan aikana.
Ennen matkaa voi myös halutessaan keskustella lääkärin kanssa vuoristotautia ehkäisevien ja hoitavien lääkkeiden, asetatsoliamidia sisältävien Diamoxin tai Ödeminin, käytöstä. Lääkkeiden tehosta vuoristotaudin oireiden ehkäisyssä on kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä ja tuloksia.
Lähes jokainen vuorella vaeltava kokee ainakin joitain hetkellisiä ja lieviä vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä, huimausta tai ruokahaluttomuutta. Niin kauan kuin kevyet oireet katoavat levätessä, syytä huoleen ei ole.
– Jos hengästyneisyys ei mene ohi levossa, on syyta laskeutua.
Hyvä opas viime kädessä huolehtii liian huonovointisen vaeltajan alas vuorelta toipumaan.[/font]
Muistakaa !!
-lisähappisäiliöt kun noin korkealla, paikallisethan ovat jo tottuneet hapettomuuteen.
-aurinkorasvat ja kunnolla suopjaavat hatut ja lasit kun olette nyt noin lähellä aurinkoa.
Jos olis polttomoottori autot niin paljon pienempää suutinta että ei mee paksulle noin ohussa ilmassa.
Miten akut ja yleinen pito kun maan vetovoima on heikompi tuolla ylhäällä?
Muita asioita joita kannattaa huomioida tuolla:
[font=calibri]Kisapaikan saavuttaminen ei ole mahdottomuus, sillä varsinaista teknistä kiipeilyosaamista köysineen ja hakkuineen pääosin lumeton ja loivahko nousu ei edellytä. Hyvä kävelykunto matkaan lähtijällä on silti oltava, ja mukaan on syytä varata matkanjärjestäjän suosittelemat varusteet sekä perehtyä vaativan retken kulkuun yksityiskohtaisesti etukäteen. Reitistä riippuen kilpailijat käyttävät viikonlopun jalkojensa päällä kivikkoisessa maastossa.[/font]
[font=calibri]– Ennen matkaa satsaa ehdottomasti vaatteisiin! Luonnossa liikuttaessa sopiva vaatetus on tärkein mukavuustekijä.[/font]
[font=calibri]Ensisijaisen tärkeää on valita oikeanlaiset kengät. Mukaan otettavien vaelluskenkien tulee tukea nilkkoja kivisissä olosuhteissa ja hylkiä vettä ja mutaa. Kannattaa muistaa myös ajaa uudet kengät hyvin sisään ennen kisan alkua, jotta mahdollinen epämukavuus paljastuu ennen tosikoitosta.[/font]
[font=calibri]Lisäksi lämpimät vaatteet keinokuituisine tai villaisine alus- ja välikerrastoineen ja vettä hylkivine kuorikerroksineen tulevat tarpeeseen. Päivisin saattaa aurinko porottaa kuumastikin, mutta huiputusyönä liikutaan noin kymmenessä pakkasasteessa ja alinta rataa lukuun ottamatta iltojen lämpötilat leireillä ovat nollan tuntumassa. Kerrospukeutuminen onkin vaelluksella avainasemassa.[/font]
[font=calibri]– Kävellessä ei kylmä ehkä tunnu, mutta illan tullen kisapaikalla korkeus ja rasitus kylmäävät kehoa. Varustaudu siis illanviettoon tumpuin, hatuin ja toppatakein. Lisäksi hyvä, ilmatäytteinen makuualusta on ehdoton![/font]
[font=calibri]Ylimääräiset vaatteet ja pakkasenkestävän makuupussin sisältävä, 10-15 kiloa painava backpack tai duffelikassi jätetään ratavarikolle. Itse kilpailijan kannettavaksi jää radio ja varaakut ja työkalut. Niitä varten kannattaa hommata vyötärötuettu päiväreppu. Reppuun tulee mahtua vähintään 2-3 litraa vettä joko pullossa tai kätevässä letkullisessa säiliössä (yöllä pakkasenkestävä pullo tai säiliö), ylimääräistä vaatetta, naposteltavaa ja kamera.[/font]
[font=calibri]Ruokaa retkeilijän ei itse tarvitse hankkia matkalle, sillä parkkipaikan lähellä on ravintola. Kilpailijoiden omat vesipullot ja -säiliöt täytetään aamuisin jäähtyneellä keitetyllä vedellä, jonka voi kerätä lähesestä lähteestä tai kaupan pullovedestä. Halutessaan veteensä voi vielä sujauttaa itse ennen matkaa hankitun puhdistustabletin, jos hygienia mietityttää.
Korkeudessa kannattaa suojautua auringolta korkeakertoimisella, vuoristo-oloihin tarkoitetulla aurinkovoiteella, aurinkolaseilla ja suojaavalla päähineellä. Käsien suojaamistakaan ei kannata unohtaa, puhumatta niskasta ja korvista.
– Ja vaikket normaalisti olisi tottunut käyttämään vaellussauvoja, niin nyt niistä on iloa. Varsinkin kilpailupäivänä säädettävät sauvat tuovat tasapainoa hitaaseen etenemiseen, ja ne siirtävät koko kilpailun ajan rasitusta pois polvilta.
Unohtumattoman kilpailun tekee varmasti mieli tallentaa myös jälkikäteen katseltavaksi, joten viisas varaa mukaan kameran vara-akkuja ja suojaa kameran kosteudelta ja hiekalta. Kaikki muukin mukaan otettava omaisuus suojataan kosteudelta joko vedenpitävillä repuilla tai mieluiten vielä erillisillä suojuksilla. Jos suojusta ei halua erikseen ostaa, voi kantamuksensa vuorata sisältä esimerkiksi jätesäkeillä, jolloin repun sisältö pysyy kuivana myös sadesäällä vaellettaessa.
Vatsan rauhoittumista voi edesauttaa ennen matkan alkua ja sen aikana maitohappobakteereilla ja mukaan matkalle pakataan vielä ripulilääkitys kaiken varalle. Unohtaa ei pidä myöskään oloihin soveltuvaa hyönteiskarkotetta ja ötököiden puremien varalle allergiaoireita rauhoittavia antihistamiineja ja antiseptistä voidetta. Käsiä desinfioiva aine ja kosteuspyyhkeet tulevat vuoriston pesuttomissa oloissa tarpeeseen. Vuoristo-olojen päänsärkyjä ja mahdollisia flunssan oireita helpottavat ibuprofeenia tai parasetamolia sisältävät särkylääkkeet. Ensiapuvälineet, laastarit ja sidetarpeet on luonnollisesti järkevää pakata matkalle.
Vuoristotauti saattaa jännittää ensi kertaa vuoristoon suuntaavaa. Taudin oireiden ilmeneminen on yksilökohtaista eivätkä sen saamiseen vaikuta sukupuoli, ikä tai edes kunto. Ehkäisyssä paras apu on hidas eteneminen, ja sopivan tahdin sanelemisessa auttaa vaellusryhmän osaava ja kokenut opas. Lisäksi vaeltajan tulee huolehtia riittävästä veden juonnista, syömisestä, unensaannista ja turhan rasituksen välttämisestä matkan aikana.
Ennen matkaa voi myös halutessaan keskustella lääkärin kanssa vuoristotautia ehkäisevien ja hoitavien lääkkeiden, asetatsoliamidia sisältävien Diamoxin tai Ödeminin, käytöstä. Lääkkeiden tehosta vuoristotaudin oireiden ehkäisyssä on kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä ja tuloksia.
Lähes jokainen vuorella vaeltava kokee ainakin joitain hetkellisiä ja lieviä vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä, huimausta tai ruokahaluttomuutta. Niin kauan kuin kevyet oireet katoavat levätessä, syytä huoleen ei ole.
– Jos hengästyneisyys ei mene ohi levossa, on syyta laskeutua.
Hyvä opas viime kädessä huolehtii liian huonovointisen vaeltajan alas vuorelta toipumaan.[/font]
